5/5 tähteä.

Sun Trio on tarina Suomen jazzhistorian lahjakkaimpiin kuuluvasta veljesparista (Kalevi ja Olavi Louhivuori) ja huikeata elämäntyötä tekevästä ”kaikkien” luottobasistista (kuopiolaislähtöinen Antti Lötjönen). Stoori sisältää häkellyttävän määrän soittamisen taitoa ja iloa, ja itsevarmaa oman tien kulkemista alusta (2009) lähtien.

Reborn on trion neljäs albumi. Sen kaiken musiikin on säveltänyt trumpetisti Kalevi Louhivuori, ja yhtyeen omien sanojen mukaan ”vaikutteet tulevat pop-artisteilta”.

Kuinka jazzia Sun Trio sitten on? Ei maailman merkittävin kysymys, mutta tämmöistä keskustelua nämä rajanylittäjät tuppaavat herättämään. Minusta se on sataprosenttista jazzia, mutta sellaista jazzia, joka miellyttää enemmän Björkin kuin Charlie Parkerin ystäviä.

Reborn on ennen kaikkea tunteisiin menevää musiikkia. Louhivuoren vivahteikas trumpetti ylimmäisenä tarinankertojanaan Sun Trio ihannoi hidasta elämää, vähäistä liikettä. Äänimaisemat ovat koskettavia, hauraita ja maistuvat ajoittain muinaisilta. Vastapainoksi ja vaihtelun vuoksi maalataan ajoittain paksumpia kerroksia ja nostatetaan ajatonta energiapauhua.

Herkimmällä hetkilläkin musiikissa on säkenöivää voimaa, siinä Sun Trion ainutlaatuisuus.

Pentti Ronkanen
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/levyt/Sun-Trio-Reborn/847239

Sun Trio – Reborn review: moving away from complexity

While most of his contemporaries are reaching for ever-greater complexity, thirty-something Finnish trumpeter Jorma Kalevi Louhivuori is moving in the other direction.
His Big Blue quartet blends folk and shoegaze pop with Garbarek and Miles Davis, into a pared back, wide-open-spaces version of the so-called Scandinavian sound.
Sun Trio’s sound, with brother Olavi on drums and bassist Antti Lötjönen, is sparser still.
Their fourth release describes an almost Beckettian landscape of glacial, deconstructed beats and emptied-out forms, that amplify Louhivuori’s lonely trumpet and carry it away like a sigh on the wind.
For those whose ears crane for that austere Nordic spaciousness of the cliché, the Sun Trio are taking it to its logical conclusion.

The Northern Governors: All Rise

13.4.2015 03:00
The Northern Governors

All Rise

Texicalli Records Oy

Arvio: 4/5

Isketään samaan orkesteriin kasa Suomen jazz- ja soulmusiikin kärkinimiä, jotka ilmoittavat missiokseen saada ihmiset tanssimaan. Lisätään soppaan funkia ja aletaan kasata levyä jamittelemalla. Kalevi Louhivuori, Osmo Ikonen, Petteri Sariola, Jyri Sariola ja kumppaninsa ovat kaikki virtuooseja, hienoja soittajia, jotka eivät onneksi tee musiikkia muille muusikoille. Tästä funkin, jazzin ja soulin cocktailista on soittonäppäryydellä briljeeraaminen kaukana.

Pääosassa ovat biisit ja älytön groove. Soitto etenee vaivattoman kuuloisesti, kaihtamatta kahjoja tai vähän pöhköjäkin sovitusratkaisuja. Viidentoista biisin mittaisena ja sinne tänne sinkoilevassa tyylien kirjossaan All Rise on liian pitkä ja vähän korni, mutta tietoisesti. Nämä juhlat jatkuvat aamuun asti ja antavat jokaisen vieraan olla yhtä aikaa stara.

Trumpetisti ja orkesterinjohtaja Kalevi Louhivuoren Frank Zappa -fanitus paistaa paikoitellen läpi. Hommat tehdään tosissaan, mutta ei välttämättä liian vakavissaan. All Rise sopii niin bileiden taustalle kuin kuulokekuunteluunkin. Tätä parempaa rytmimusiikkia Suomessa tuskin tehdään.

Aki Lehti

An alienating, evocative, liquid sound: the electronically filtered trumpet in “Waves” opens the new work of Sun Trio, the third CD released on CAM JAZZ after Time Is Now and Dreams Are True. The Finnish trio confirms itself as an avid experimenter of sounds, between beautiful moments of calmness and suspension, typical of Nordic jazz, and incursions of intriguing, magnetic rhythms. Jorma Kalevi Louhivuori, on trumpet, composed most of the pieces, well-backed by his drummer brother, Olavi (having made his mark in a Scandinavian trio with Claudio Filippini and Palle Danielsson) and Antti Lötjönen on bass. “Dark Forest” is an obsessive rhythm of drums, sporadic strokes of double bass and electronic digressions of a sometimes unrecognizable trumpet. “Travelling” brings us back to more classical jazz, while “Narrow Mind” explores new territories of experimentation, such as the guitar-like nuances of the trumpet, with the skilful use of the wah-wah. A slight uneasiness runs through all seven minutes of “Unknown”, then giving way to the first composition by Olavi, the exotic “Soleil d’Afrique”. The airy melody of title track “In The Dreamworld”, creates an intriguing contrast to the next track, “Old Devil’s Boogie”, a piece by the drummer, hinting at the world of Don Cherry, the guru of all trumpeters who want to venture into free jazz, in a trio, for example. “Sightseeing” may be the theme recovery of “Travelling”, while “Sunson” is Lötjönen’s contribution to the compositions of the trio. “Little One”, in name and fact, and “Searching For Your Path” are conclusions to an extremely interesting work, made of instinct and rarefied atmospheres, creative impetus and hypnotic musical interlocks. With the rhythm section building pathways for Jorma Kalevi Louhivuori to improvise as he pleases.

Recorded in Helsinki on 3 – 6 February 2014 at Villa Lill Kalvik – Recording engineer Abdissa Assefa
Mixed in Helsinki on 24, 25 February 2014 at Studio Kekkonen – Mixing engineer Mikko Raita
Photos by Andrea Boccalini
Liner notes by Thomas Conrad
Release date
Oct 7, 2014
Duration
0:53:37

Sun Trio – “In The Dreamworld”
Una sofisticata eleganza di fondo e un uso diffuso ma intelligente dell’elettronica: queste, a nostro avviso, le caratteristiche peculiari di questo nuovo lavoro del “Sun Trio” il terzo registrato per la CAM JAZZ dopo “Time Is Now” e “Dreams Are True”. Il “Sun Trio”, ovvero Jorma Kalevi Louhivuori alla tromba, Olavi Louhivuori alla batteria e Antti Lötjönen al basso, ha oramai assunto una sua precisa fisionomia declinata sia attraverso il sound sia attraverso le belle composizioni scritte in massima parte dal trombettista. Così, per quanto concerne il sound, la tromba di Jorma, trattata elettronicamente e proprio per questo alle volte assolutamente straniante, rappresenta oramai una sorta di marchio di fabbrica del trio mentre le composizioni si inseriscono in quel clima nordico, sospeso tra profondi silenzi a disegnare spazi illimitati che solo chi conosce quei posti può apprezzare sino in fondo. Dal canto loro Olavi e Antti svolgono appieno il proprio compito mai facendo mancare alla tromba il necessario supporto ritmico-armonico per avventurarsi su qualsivoglia terreno. Così accanto a sonorità – come accennato – chiaramente sperimentali, ritroviamo sonorità più vicine al jazz canonico e melodie di sapere quasi mediterraneo. Così possiamo ascoltare un brano di Olavi, “Old Devil’s Boogie”, dedicato a Don Cherry che valorizzò al massimo il trio tromba, batteria, contrabbasso, contrassegnato dalla libera improvvisazione della tromba ben sostenuta dalla ritmica in un ambiente chiaramente vicino al free… ma possiamo apprezzare anche “Soleil d’Afrique” sempre di Olavi Louhivuori con una suadente cantabilità ed un accattivante andamento ritmico… ma a nostro avviso il brano forse più convincente è la title track che ci offre l’opportunità di ben valutare la maestria tecnica e interpretativa di Jorma Kalevi Louhivuori.

Listen for free!

1: Rumba Magazine  Review

Viikon levy: Yonan tangolevylle toivoisi jatkoa

3.3.2014 15:00
Otto Talvio

Yonan eli Johanna Pitkäsen (ent. Louhivuori) neljäs soololevy on aikaisemmista levyistä poiketen konseptilevy: Yona on tehnyt yhdeksän kappaletta tangoa, niin standardeja kuin originaalejakin. Ja se toimii erinomaisesti. Yona on täysin luonteva tangolaulaja.

Siihen on varmasti osasyynä se, että hän osallistui viime kesänä Tangomarkkinoiden Tangokuningatar-kilpailuun ja tuli toiseksi. Sekin on varmasti syynä, että Yona tuntee vanhan suomalaisen iskelmän eri lajit ja osaa esittää niitä omalla äänellään.

Yonan tyyli on herkkä, viekoitteleva ja pehmeä. Usein hänen kuiskiva, sensuelli laulunsa tuo mieleen Laila Kinnusen, erityisesti 1960-lukulaisen jazzahtavissa kappaleissa kuten En enää vaieta mä voi, jossa vokaalijazztaustat laulaa fantastinen Siskot -trio eli Heini, Aili ja Tuuli Ikonen.

Levyn kiinnostavimmat kappaleet ovat Kerkko Koskisen kirjoittamaTulppaanisi ja Yonan debyytin Syyssävelmästä tehty tangosovitus.

Tulppaanisi pianoineen, ärhäkästi soivine bandoneoneineen ja kaikuvine sähkökitaratunnelmointeineen on Ástor Piazzolan inspiroimaa nuevo tangoa, tulista, mutta melodialtaan mutkikasta draamaa. Syyssävelmä taas kääntyy uskomattoman kauniiksi, omaperäiseksi moderniksi tangoksi, jossa jousisektio saa vuorotella kompin ja melodian välillä.

Tango à la Yona on niin onnistunut levy, että sille voisi helposti kuvitella jatkoakin.

Tämä on nyt.fi:n ja Radio Helsingin viikon levy.

Helsingin sanomat
Otto Talvio

Arvio: konsertti
Tango à la Yona Tavastialla.

Tämä on erikoinen ilta rock-klubilla. Sen tietää siitä, että tanssiparit ovat ottaneet tangoaskelia lavan edessä jo ennen kuin Yona eli laulaja Johanna Pitkänen (ent. Louhivuori) on edes astunut lavalle.

Tanssijat ovat tulleet kuuntelemaan nuorta naislaulajaa, josta viime kesänä melkein tuli Tangokuningatar 2013. Yona yhtyeineen taas on tullut esittämään uuden tangolevynsä innostuneelle yleisölle.

Levy on harvinaisen komea kokoelma elegantisti sovitettuja, herkkyydellä tulkittuja klassikkoja, silattuna parilla yllätyksellä.

Joukosta löytyy Kerkko Koskisen säveltämä tango Tulppaanisi ja tangosovitus Yonan debyyttilevyn kappaleesta Syyssävelmä.

Edellä mainittu on tunnistettavan koskismainen, täynnä pakahduttavaa tunnetta.

Sen laulumelodia on vaativa, mutta kuten läpi koko konsertin, Yona laulaa sen täydellisen hallitusti, sulavasti ja hurmaavasti.

Levynjulkaisukonsertti ei ole pitkä, mutta se on sitäkin viehättävämpi: Yonan ja hänen taustalaulajiensa Heini, Aili ja Tuuli Ikosen valloittavat tulkinnat standardeista En enää mä vaieta voi ja Ilon kyyneleet nostavat tanssitunnelman kattoon ja Jorma Kalevi Louhivuori antaa trumpettisoolollaan molempiin verevän jazzkosketuksen.

Lopussa lavalle saapuu vallitseva Tangokuningas, sympaattinen Kyösti Mäkimattila, joka jää eläväisen Yonan rinnalla hiukan sivuosaan.

Encoressa Yona pyytää lavalle vielä Tangomarkkinoiden finaalista tutun Netta Skogin, ja kaikki kolme finalistia esittävät halailun ja yleisen hurmoksen keskellä yhteislauluversion klassikosta Pieni sydän.

Hyvin sopi tango Tavastialle.

Dusty Groove:
A great debut from an ultra-jazzy combo from the Finnish scene – one with the same sort of fire and crackle as the best groups on the Ricky Tick label! The tracks have a blend of 60s hardbop with some later soulful elements – and leader Kari Setala’s got a mighty great touch on both piano and keyboards – the former used in these strongly modal ways at points, the latter with even more deft touches on some of the record’s more 70s funk-styled selections! Other instrumentation features trumpet, tenor, bass, drums, and percussion – and almost all tracks are originals with a mighty fresh sound. Titles include “Backyard Boogie”, “Dark Sun”, “Seventh Sign”, “Time’s Up”, “See The Light”, and “Simba”. (Includes bonus CD of the whole album – with bonus tracks not on the vinyl.)

Plenty plenty grooves on here! Very nice. Lots to go on. Nice version of “Too High”. Chris Phillips, Jazz FM

Magnificent piece of work. Chris Wells, Echoes Magazine

Super cool record! My faves are “Backyard Boogie”, “Once Again” and “Seventh Sign”. I like the throwback cosmic modal vibes. Very dope. Marcus Rosario, KSDS Jazz 88.3 San Diego, CA

I’ve been loving the Mighty Mighty album. Simon Harrison, The Basic Soul Show

Great variety, swing & groove! Provides an excellent bridge between mainstream and contemporary jazz. The Jazz Evangelist

Schema always deliver something warm and essential. This is another LP that fits with the label’s motif. Loving the swing on ‘Backyard Boogie,’ and the live laid back jazzy bar vibe of ‘See The Light.’ The fusion delight of ‘Simba’ and ‘Seventh Sign’ are highlights (loving the keys work on SS,) as is the percolating ‘Karma.’ Not a bad track to be had here. Frequent plays will begin. Thanks for a great find!!! Rich Chocolate, Tropical FM

The feeling between CAM Jazz and the Great European North goes on. A new chapter for the “Big Blue” project is here, with Jorma Kalevi Louhivuori on trumpet, Antti Kujanpää on piano, Jori Huhtala on double bass and Joonas Leppänen on drums. “Strange Wonder” is the title of the new album, following the debut in late 2011 (for the series “Cam Jazz presents”), and the “spin-off” of “Little Blue”, cut by only Louhivuori and Kujanpää last October.

This album not only displays the rarefied atmospheres or cool sounds (“Eleven Minutes In The Rain”) expected from an all Finnish quartet, but also a great surge of momentum able to emotionally engross and move the listeners (“Harvest Season”), in addition to elegant, soft ballads (the last track “Listening To The Silence”). It also includes pieces that lead one to wonder what kind of experiences the composer may have had (Huhtala, in the case in question) with known birds of great beaks (“Evil Pelicans”).

An yet another proof that the Northern European jazz panorama is in continuous evolution, as also demonstrated by the recent album with Claudio Filippini, Palle Danielsson and Olavi Louhivuori, Louhivuori’s brother, who is a life-giving force in this quartet. He and his trumpet, always standing out and inspired, are the stars of “Strange Wonder”, an album made up entirely of compositions by the four musicians and divided almost equally among them. Young talents but old acquaintances, at the same time, considering that, even before the debut album, “Big Blue”, the four musicians released albums on CAM Jazz, a label always ready to make room for young European talents.

Born as an offshoot of their successful “Big Blue” album, also released on CAM Jazz, Jorma Kalevi Louhivuori and Antti Kujanpää—respectively on trumpet and piano—return with a unique record. Nothing is taken for granted here; references to Northern European tradition are plentiful and well recognizable, but in the two musicians’ signature styles lie a willingness to go beyond the limits of their predecessors. It is right here, in the melodic sense and the lyricism of their music, that this “Little Blue” finds its uniqueness. Boundless silences that give weight to each and every note, sounds that reach the stomach of the listener, dialogues for two voices that carry you to desolate lands. Despite their young ages, these two Finnish musicians show they’re capable of facing the difficult test of the trumpet-piano duo with the maturity of experienced artists. They clearly know what they want from their music, and what’s most important, they know how to say it. A lot is being said about this group today, in Italy as well, and they’re enjoying great success in Northern Europe.

The Northern Governors is a brand new supergroup from Finland. Flicking through the band’s member-list is like reading the who’s who of Finnish jazz -and soul music. TNG is a musical bloodline, formed by cousins, who started playing together and soon realized that they shared the same vision and passion for music.

Sylvi.fi 28.3.2012
Desibeli 21.4.2012
Soundi 3/2012
Savon Sanomat 31.3.2012

For his first album under his own name, Lionel Beuvens worked with noted musicians from the four corners of Europe, in particular two long-standing friends, the Finnish pianist Alexi Tuomarila and the French double-bassist Brice Soniano. An encounter with the Finnish trumpeter Kalevi Louhivuori brought perfect harmony to the group. Throughout this first work, Lionel Beuvens offers a varied repertoire that demonstrates the wealth of his writing, where the groove is at the service of the melody and melody at the service of the groove. Influences range from African music to Bach, not forgetting Radiohead, Steve Coleman, Count Basie and John Coltrane. Enjoy personalities that are strong, contrasted and complementary, like Lionel’s musical influences; musicians that inspire and push each other further at every note.

Sun Trio is back, following the astounding and refreshing success of their first album on this label,Time Is Now.

It has always been considered a mission for the Roman label: to go around the world in search of young talent. Chance or insight has brought the CAM Jazz Presentslabel to the pages of major magazines worldwide, and has allowed the musicians who have recorded for this series to perform on the most prestigious stages globally. Among the winning bets is, without reservation, the Finnish trio which has caused half of Europe to fall in love with it: the Sun Trio, a group formed by trumpeter Jorma Kalevi Louhivuori, his brother drummer Olavi Louhivuori and bass player Antti Lötjönen. After a brilliant debut with the album “Time Is Now”, the band returned to enchant with this new work entitled “Dreams Are True”. As in great Scandinavian tradition, the trio weaves varied and fascinating plots, always looking for the perfect sound, but careful however not to sacrifice melody and lyricism in favor of experimentation. Sprinkle some electronics, wise and never over the top, which offer unique colors to the varied and surprising canvas of the Sun Trio. With their power of awareness, the Louhivuori brothers make this group a cosmopolitan one, opening new scenarios in a language that, starting from the lessons of Northern European jazz, finds uniqueness in the mindfulness and awareness that good music knows no barriers, much less genres.

“…Whatever can this big blue be, one asks oneself. It could be the color of the sea and salt; or the endless sky; but it might also be understood in the sense of the Blues – understood more as a visceral, musical feeling than as a musical genre – that has been vitalizing modern music for over one hundred years. Actually, by reading the names of the songs, one might say the four band-members are conjuring up other imagery, following a dream, but never escaping from reality: Temple in Tokyo, Deep Sea Travel, Rise & Fall and Building the Road. Here, the empathetic sharing of choices and direction is a truly qualifying component of the work: a kind of ambient minimalism emphasises the band’s introspection, but not excessively so. Their music is not very tangible. The writing is quite refined, managing to define multifaceted, rich sounds, but not uselessly ornate, finely virtuoso in themselves. A variety of suggestions, a multitude of ideas, as the title implies… these four young men from Finland are paving their way and it would be a good idea to remember it.” (F. Scoppio)
All original compositions.

Helsingin Sanomat:
26.5.2011

Yona eli Johanna Louhivuori sai hyvän vastaanoton debyyttilevyllään, mutta hänen toinen soololevynsä lunastaa lupaukset lopullisesti. Vaikenen laulaen on karhea, herkkä ja kaunis levy, toisinaan orkestroitu, toisinaan karsittu.

Se ammentaa kansanmusiikista, tangosta, laulelmasta, reggaesta ja jazzista teeskentelemättömän ja yksinkertaisen romanttisella tavalla. Yonan livevedoista nauttimaan päässeet tunnistavat hänen mutkattoman esityksensä myös levyltä. Vaikenen laulaen on vahvasti tekijänsä näköinen, asia, joka ei ole aina itsestäänselvyys isolla yhtyeellä tehdyssä tuotannossa.

Yonan laulutyyli on hillitty, mutta tarpeen tullen myös koristeellinen. Hän osaa sekä jazzlaulun että kansanmusiikin fraseerauksen, mutta tekee sen ilman diivan elkeitä, lempeästi ja viehättävästi.

Kappaleissa Liian aikaisin ja Poppamies hänen laulunsa on miksattu rohkeasti pintaan. Hän laulaa lähes olemattoman säestyksen päälle, ja se päästää kuulijan uskomattoman lähelle häntä.

Soundi magazine 05/2011 (Pekka Laine) 

Yona & Liikkuvat Pilvet tekee kansanmusiikkia urbaanille pop-diggarille. Se tuo Suomi-filmeistä tutun maalaisromanttisen maiseman keskelle vilkasta metropolia.

Kokoonpanon toinen levy vahvistaa näkemystä entisestään. Vaikka albumin sanoituksissa kuljetaan maantien laitaa ja kaivetaan aarteita lähimetsän kantojen alta, on siinä samalla jotain perin kaupunkilaista ja modernia.

Vaikenen laulaen karttaa selkeitä suuntaviivoja ja analyyttista katsetta. Tunne selättää älyn, ja biisit virtaavat unenomaisena tapahtumasarjana vailla rajoittavia kehikoita.

Liikkuvat Pilvet on ottanut Pilvet liikkuu, minä en -debyytin jälkeen huomionarvoisemman roolin. Yhtyeen haikea sointi viehättänee niin Värttinä-fania kuin nykyindien suurkuluttajaa. Didier Selinin 1960-lukulaisesti hengittävä tuotanto luo kiemurteleville kappaleille orgaaniset kehykset.

Albumin tunneskaala liukuu aina Toisen oma -luomutangosta Hölmökin tunnistaa rakkauden -biisin pirteään svengiin. Levyn progepala Sateenkaarilaulu leijuu jo psykedeelisissä sfääreissä. Puppa J:n vierailulla tuettu Maantien laitaa yhdistää puolestaan Tapio Rautavaara -estetiikan moderniin suomireggaeen.

Kaikki palaa kuitenkin Yonan tulkintaan. Taustojen tyylillinen sulavuus ja rikas instrumentaatio ovat vain solistin ilmaisua tukevoittavia tekijöitä. Yonan ääni soi samoilla taajuuksilla kuin Chisun tai Jipun mutta luonnollisemmin. ”Tanhuan kanssasi illoin”-tyyppiset fraasit kuulostaisivat korneilta kenen tahansa muun laulamina.

Yona kykenee luomaan tekstin ja musiikin välille mielettömän vahvan sidoksen. Äänen ja sanan dialogi konkretisoituu parhaiten Sataman usva -kappaleessa. Biisin yanntiersenmaiset pianot maalaavat apean tekstin kanssa lohduttoman kauniin tuokiokuvan kertojan alitajunnasta. Niin lyyristä kuin musiikillista juonta peittää melankolian harso, jonka takaa pilkottaa häivähdys toivoa.

Vaikenen laulaen lunastaa siihen kohdistetut odotukset, ellei enemmänkin. Yona nappasi Pilvet liikkuu, minä en -debyytillään vuoden 2010 tulokas-Emman, ja on ihme, jos kakkoslevy ei yllä lumovoimallaan vastaavanlaisiin saavutuksiin

Critics and audience loved this album and it gave the first big kick for the coming career of Yona. Listen and you´ll know why.

“Finnish roots and jazz traditions, impressionist melodies and passion in the concise, telegraphic schemes: the drums play various, inspired percussion bits; the bass sustains and comments, the trumpet cools the atmosphere. The music of the Sun Trio is a dimension in itself, like the path of a falling star, or, actually the music of a great sun.” (F. Scoppio)
All original compositions.

YLVÄÄSTI TRUMPETIN JOHDOLLA

SUN TRIO
Popparissa 9.6.2011 

Sun Trio – Time Is Now

Scandinavische landen hebben al vanaf de jaren zeventig en tachtig van de vorige eeuw op het gebied van geïmproviseerde muziek een naam hoog te houden. Namen als die van Per Henrik Wallen, Jarmo Savolainen, Seppo Kantonen, Lars-Erik Norrström, Tomas Jäderlund en tegenwoordig Arve Henriksen zijn sindsdien in West-Europa geen onbekenden meer.
Een trio dat voornamelijk in Italië faam verwierf was Jokleba, afkomstig uit Noorwegen. Het werd gevormd door trompet, slagwerk en piano. Per Jorgesen, Audun Kleive en Jon Balke verkondigden vooral de nogal radicale Europese avantgarde van die tijd, vermengd met de ideeën die in het noorden van dit werelddeel heersten: een mengeling van folkloristische muziek, de eigen kijk op improvisatie en de stand van eigentijds gecomponeerde muziek. Jokleba werd er beroemd door.
Nu is er het Finse Sun Trio, dat een weinig voortborduurt op zijn Noorse voorouders, met één groot verschil: de piano is vervangen door een contrabas. Dat geeft een volstrekt ander totaalgeluid en vereist daardoor ook een andere aanpak. De melodische en harmonische structuur worden er anders door en de nadruk komt meer te liggen bij de trompet.
De trompet, die door Kalevi Louhivuori vooral dromerig en impressionistisch wordt ingezet, ligt ingebed in de klanken van contrabas en slagwerk. De drums ritselen en tikken hier en daar onder de mellow trompetklanken door, de contrabas is er vooral om met staccato noten commentaar te leveren op het leidende koperinstrument. De negen composities zijn van de beide broers Louhivuori, die in het stuk ‘Uusi tie’ niet te beroerd waren het thema van ‘Sympathy (is what we need my friend)’ van Steve Rowland & Family Dogg te jatten. Maar tussen alle moois is hen dit ruimhartig vergeven.
Deze ‘Time Is Now’ is vooral interessant om kennis te nemen van de door Finse volksmuziek beïnvloede jazzklanken, de koele, ingehouden passie – in het slotstuk ‘Orgonisaatio’ breekt er overigens een drieledige Finse furie los – en de ongebreidelde fantasie van deze drie nog jonge improviserende musici.
16/02/09 jazzenzo.nlRinus van der Heijden

Sun Trio in Snowy Helsinki

…Sun Trio has followed its predecessors both in winning the Young Nordic Jazz competition and in taking the same rhythmic and tonal varieties but offering them in a more intense format, with Kalevi Louhivuori extending the range of tones and textures beyond even those of Pohjola’s palette.
That some of the pieces are reminiscent of Ilmiliekki’s style is surely inevitable: three tracks on the new CD are written by the shared drummer, Kalevi’s brother Olavi. And bassist Antii Lotjonen employs similar mellow tones as well as repeated runs and trades with his old partner in the back line. Out front the trumpet plays a more prominent role, typically using a “cleaner” style to lead the melody. However, it is obvious that Louhivuori shares with Pohjola an interest in exploring the further reaches of their instrument’s color range.
Beginning with the tune serving as the title track on Time is Now (Cam Jazz, 2009), the trumpeter became engaged in an extended experimentation of partially blown and voiced soundings before moving on to an electronic texturing provided by a magic box at his feet. Here the horn was multi-tracked and overlaid with sheets of echo, at times seeming to wah-wah like those rock forerunners. While these sounds raise comparisons with fellow Nordic trumpeter Peter Molvaer, such a comparison represents only one corner of Louhivuori’s tone palette. If further comparison with Miles Davis’ Spanish Sketches invokes Picasso’s angular visual imagery, then in his use of simplicity and sparseness Louhivuori and the Sun Trio might be said to approximate the style of British artist David Hockney. I just wonder if Sun Ra was also a painter…
28/03/09All About JazzAnthony Shaw
Sun Trio TIME IS NOW

La linea debut di Cam Jazz continua ad offrir spazio a giovanissimi talenti (si contino almeno le interessanti prove di Dan Kinzelman o Landon Knoblock) ed è la volta di un ben strutturato trio di cui non solo le origini “Finnish” sono un elemento d’attrattiva. Relativa protagonista, la tromba di Kalevi Louhivuori richiama, non solo per corrispondenze anagrafiche, ma per fraseologia e vedute i più giovani protagonisti del momento quali Mathias Eick e soprattutto Arve Henriksen: del secondo ricorda la poliedrica espansione electro-pop e le strategie linguistiche; del primo riprende certo, oltre alla freschezza di soffio, le astute celebrazioni delle spregiudicate visuali davisiane. Ai fianchi, il fratello Olavi condivide la primogenitura, e il suo drumming palesa precoci frequentazioni e opportune alternanze di battito e tessitura, e completandosi il trio con il capace bassista Antti Lötjönen, le note acerbe del gruppo non ne sminuiscono l’evidente e consapevole cultura, e ben supportate dall’acquisita perizia tecnica, le differenziate track (quasi tutte a firma di Kalevi) sono abilmente scandite lungo una ben alternata palette di moods e repertorio: almeno nell’esoterica ed introversa, eponima “Time Is Now” si esplicita la sintonia con i più giovani collaterali nel soffiare sulle braci tuttora calde del grande passaggio di Davis, come nell’emersione della calda quiete notturna alla fine del tempestoso ed aggressivo progressive-jazz dai laceranti isterismi urbani della conclusiva “Organisaatio”. Mai sfacciati né tesi a falciare passi più lunghi delle gambe (in ogni modo non minuscole) i componenti del freschissimo trio (le foto li accertano appena ventenni) si accodano quali cadetti di una generazione che del jazz tiene in gran conto il dettato delle origini, in una registrazione all’insegna dell’ammiccante complessità che merita attenzione e credito.

Commento tecnico:
qualità musicale: 8
qualità tecnica: 8,5
25/05/09SuonoRomualdo Del Noce
SUN TRIO Time Is Now

Que le label transalpin CamJazz, après avoir enregistré Kenny Wheeler ou John Taylor, signe un jeune trio finnois, voilà qui sent furieusement l’intrusion sur les terres d’ECM. Qui s’en plaindrait d’ailleurs, tant que la recherche de la qualité semble être la principale préoccupation des producteurs italiens et allemands? Et de fait, en matière de qualité, le premier disque du Sun Trio, formation dont l’existence remonte à 2005, est remarquable. Composé du bassiste Antii Lötjönen et des frères Louhivuori (l’aîné, à la batterie, et le cadet, leader et principal compositeur, à la trompette), le trio propose une musique tantôt vigoureuse tantôt plus languissante (proche en cela des clichés “nordiques”) mais constamment passionnante.
Chaque instrumentiste possède une sonorité affirmée et l’interaction entre les trois protagonistes est clairement un des soucis majeurs du groupe. Influencé par Don Cherry (dont on ne rappellera jamais assez à quel point son séjour en Scandinavie a laissé des traces palpables) pour la sonorité et le travail du timbre, proche également de ses aînés et voisins Audun Kleive et Arve Henriksen, Kalevi Louhivuori sait autant créer d’envoûtantes atmosphères que se lancer dans d’époustouflantes cavalcades solistes. Son frère l’épaule à ce niveau d’un drumming tonique et foisonnant, marqué par un goût pour la percussion coloriste. Le bassiste quant à lui, dans la grande tradition nordique, fait le lien entre les deux avec une pertinence harmonique et un sens du tempo tout à fait remarquables.
Bref, ces trois garçons qui n’ont pas trente ans jouent autant qu’ils rêvent et improvisent autant qu’ils s’abandonnent à leurs pulsions mélodistes. À l’heure où je rédige ces lignes, le seul concert de l’automne annoncé sur leur Myspace a lieu chez eux, à Tampere. Programmateurs français, il ne tient qu’à vous de les y kidnapper pour une tournée hexagonale!