Harmony of Speheres in Helsingin uutiset
Peltomaat tekivät musiikkia universumin sfääreistä
-
Kuva: SAMI IIVONENAino ja Antti Peltomaa yhdistävät vanhan musiikin ideat nykyaikaisen tekniikan suomiin mahdollisuuksiin.
Kaipaatko hieman erilaista musiikkielämystä? Nyt sellainen olisi tarjolla.
Pyhän Laurin kappelissa järjestetään 16. heinäkuuta ensikonsertti, jossa teemana on keskiajalla vallinnut käsite, sfäärien harmonia.
“On hauskaa yhdistää nykyteknologia vanhaan musiikkiin.”
Perusajatus on, että planeettojen kiertoradat edustavat sävelkorkeuksia, ja taivaankappaleiden liikkeet luovat musiikkia.
Sfäärien harmonia
Pythagoras huomasi musiikissa vallitsevat yksinkertaiset kokonaislukujen suhteet.
Tähtitieteessä pythagoralaiset ajattelivat taivaallisten kehien liikkeiden tuottavan harmoniaa, jota kutsuttiin sfäärien musiikiksi.
Tätä pidettiin ennemminkin matemaattisena konseptina, kuin kuultavissa olevana musiikkina.
Keskiajan kirkollisessa musiikinteoriassa musiikki tulkittiin sfäärien harmonian heijastukseksi. Kepler käytti pythagoralaisia ideoita kehittäessään teoriaansa aurinkokunnasta.
Kirkkomusiikkia, surround ääntä ja improvisoivaa jazzia yhdistelevän konsertin keskiössä ovat 1100-luvulla eläneen mystikon, abbedissa Hildegard von Bingeniläisen runot ja sävelmät.
– Tutustuin hänen tuotantoonsa vuosituhannen alussa opiskellessani musiikinopettajaksi Jyväskylässä, kertoo laulaja Aino Peltomaa.
– En kuitenkaan tuolloin kokenut olevani vielä valmis tarttumaan näihin teoksiin.
Vuosi sitten Peltomaa törmäsi uudestaan von Bingeniläiseen, ja nyt aika oli kypsä. Samalla löytyi kauan kaivattu yhteisprojekti aviomiehen, äänisuunnittelija Antti Peltomaan kanssa. Miestä ei juuri tarvinnut suostutella mukaan.
– On hauskaa yhdistää nykyteknologia vanhaan musiikkiin, jota yleensä pyritään tekemään varsin autenttisesti, hän sanoo.
– Ja kun lähtökohta on matemaattinen, luo improvisoiva jazz oman mielenkiintoisen vastapainonsa.
Jazzista vastaa Ainon veli, ansioitunut trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori. Planetaarisen äänimaiseman täydentää muotoilija Henri Melaanvuon suunnittelema pienoisaurinkokunta.
– Valoisassa kappelissa käytössämme on fyysinen planeetta-malli. Muualla voimme heijastaa taivaankappaleet niin, että ne liikkuvat äänen tahtiin, kertoo Aino.
Konsertti taipuukin moneen tilaan tarpeen mukaan. Parhaiten tekijät arvelevat sen sopivan keskiaikaisiin kirkkoihin ja planetaarioihin.
– Pyrimme luomaan meditatiivisen tilan ja tarjota kokonaisvaltaisen kokemuksen.
Kohdeyleisö on laaja.
– Tässä yhdistyy moni asia. Aivan kuten keskiajallakin ajateltiin, että kaikki tieteet ja taiteet ovat yhtä, Antti pohtii.
– Mielenkiintoista, miten ihmiset vuosisatojen varrella ovat olleet eri tavoin kiinnostuneita maailman rakenteista ja sen kuvaamisesta.
Rentoutuminen teoksen äärellä on kokemus myös tekijöilleen, mutta samalla myös haaste.
– Nykypäivän meno on aika vauhdikasta. Tässä haetaan jotain suurempaa ja rauhallisempaa.