Sun Trio: Reborn: Cam Jazz

(2016)

reborn-new-kopio

1. Creation
2. Peace
3. Nutrition
4. Power
5. One
6. Solitude
7. Flash
8. Reborn

All music composed by Kalevi Louhivuori. Arranged by Sun Trio.

5/5 tähteä.

Sun Trio on tarina Suomen jazzhistorian lahjakkaimpiin kuuluvasta veljesparista (Kalevi ja Olavi Louhivuori) ja huikeata elämäntyötä tekevästä ”kaikkien” luottobasistista (kuopiolaislähtöinen Antti Lötjönen). Stoori sisältää häkellyttävän määrän soittamisen taitoa ja iloa, ja itsevarmaa oman tien kulkemista alusta (2009) lähtien.

Reborn on trion neljäs albumi. Sen kaiken musiikin on säveltänyt trumpetisti Kalevi Louhivuori, ja yhtyeen omien sanojen mukaan ”vaikutteet tulevat pop-artisteilta”.

Kuinka jazzia Sun Trio sitten on? Ei maailman merkittävin kysymys, mutta tämmöistä keskustelua nämä rajanylittäjät tuppaavat herättämään. Minusta se on sataprosenttista jazzia, mutta sellaista jazzia, joka miellyttää enemmän Björkin kuin Charlie Parkerin ystäviä.

Reborn on ennen kaikkea tunteisiin menevää musiikkia. Louhivuoren vivahteikas trumpetti ylimmäisenä tarinankertojanaan Sun Trio ihannoi hidasta elämää, vähäistä liikettä. Äänimaisemat ovat koskettavia, hauraita ja maistuvat ajoittain muinaisilta. Vastapainoksi ja vaihtelun vuoksi maalataan ajoittain paksumpia kerroksia ja nostatetaan ajatonta energiapauhua.

Herkimmällä hetkilläkin musiikissa on säkenöivää voimaa, siinä Sun Trion ainutlaatuisuus.

Pentti Ronkanen

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/levyt/Sun-Trio-Reborn/847239

Sun Trio – Reborn review: moving away from complexity

While most of his contemporaries are reaching for ever-greater complexity, thirty-something Finnish trumpeter Jorma Kalevi Louhivuori is moving in the other direction.
His Big Blue quartet blends folk and shoegaze pop with Garbarek and Miles Davis, into a pared back, wide-open-spaces version of the so-called Scandinavian sound.
Sun Trio’s sound, with brother Olavi on drums and bassist Antti Lötjönen, is sparser still.
Their fourth release describes an almost Beckettian landscape of glacial, deconstructed beats and emptied-out forms, that amplify Louhivuori’s lonely trumpet and carry it away like a sigh on the wind.
For those whose ears crane for that austere Nordic spaciousness of the cliché, the Sun Trio are taking it to its logical conclusion.

The Northern Governors ” All Rise”: Texicalli Oy 2015

(2015)

424208

1: INTRODUCTION feat. Axl Smith
2: ALL RISE
3: TNG LIKE DYNAMITE
4: I’M WITH YOU
5: HOT FUDGE
6: DRIVE feat. Axl Smith
7: INTERLUDE I
8: DON´T LET PEOPLE WALK OVER YOU
9: LIFE IS ONE
10: INTERLUDE II
11: WHITE LIES feat. Linda Ilves
12: INTERLUDE III
13: BRIDGE
14: LAZY ASS feat. Tommy Lindgren
15: FAREWELL

The Northern Governors: All Rise

13.4.2015 03:00
The Northern Governors

All Rise

Texicalli Records Oy

Arvio: 4/5

Isketään samaan orkesteriin kasa Suomen jazz- ja soulmusiikin kärkinimiä, jotka ilmoittavat missiokseen saada ihmiset tanssimaan. Lisätään soppaan funkia ja aletaan kasata levyä jamittelemalla. Kalevi Louhivuori, Osmo Ikonen, Petteri Sariola, Jyri Sariola ja kumppaninsa ovat kaikki virtuooseja, hienoja soittajia, jotka eivät onneksi tee musiikkia muille muusikoille. Tästä funkin, jazzin ja soulin cocktailista on soittonäppäryydellä briljeeraaminen kaukana.

Pääosassa ovat biisit ja älytön groove. Soitto etenee vaivattoman kuuloisesti, kaihtamatta kahjoja tai vähän pöhköjäkin sovitusratkaisuja. Viidentoista biisin mittaisena ja sinne tänne sinkoilevassa tyylien kirjossaan All Rise on liian pitkä ja vähän korni, mutta tietoisesti. Nämä juhlat jatkuvat aamuun asti ja antavat jokaisen vieraan olla yhtä aikaa stara.

Trumpetisti ja orkesterinjohtaja Kalevi Louhivuoren Frank Zappa -fanitus paistaa paikoitellen läpi. Hommat tehdään tosissaan, mutta ei välttämättä liian vakavissaan. All Rise sopii niin bileiden taustalle kuin kuulokekuunteluunkin. Tätä parempaa rytmimusiikkia Suomessa tuskin tehdään.

Aki Lehti

Sun Trio: In The Dreamworld: Cam Jazz (2014)

Jorma Kalevi Louhivuori (J.K.L) trumpet, flugelhorn, effects,
Olavi Louhivuori, drums
Antti Lötjönen, bass

1: Waves (J.K.L)
2: Dark Forest (J.K.L)
3: Travelling (J.K.L)
4: Narrow Mind (J.K.L)
5: Unknown (J.K.L)
6: Soleil D´Afrique
7: In The Dreamworld (O.Louhivuori)
8: Old Devil´s Boogie (O.Louhivuori)
9: Sightseeing (J.K.L)
10: Sunson (A.Lötjönen))
11: Little One (O.Louhivuori)
12: Searching Your Path (J.K.L)

An alienating, evocative, liquid sound: the electronically filtered trumpet in “Waves” opens the new work of Sun Trio, the third CD released on CAM JAZZ after Time Is Now and Dreams Are True. The Finnish trio confirms itself as an avid experimenter of sounds, between beautiful moments of calmness and suspension, typical of Nordic jazz, and incursions of intriguing, magnetic rhythms. Jorma Kalevi Louhivuori, on trumpet, composed most of the pieces, well-backed by his drummer brother, Olavi (having made his mark in a Scandinavian trio with Claudio Filippini and Palle Danielsson) and Antti Lötjönen on bass. “Dark Forest” is an obsessive rhythm of drums, sporadic strokes of double bass and electronic digressions of a sometimes unrecognizable trumpet. “Travelling” brings us back to more classical jazz, while “Narrow Mind” explores new territories of experimentation, such as the guitar-like nuances of the trumpet, with the skilful use of the wah-wah. A slight uneasiness runs through all seven minutes of “Unknown”, then giving way to the first composition by Olavi, the exotic “Soleil d’Afrique”. The airy melody of title track “In The Dreamworld”, creates an intriguing contrast to the next track, “Old Devil’s Boogie”, a piece by the drummer, hinting at the world of Don Cherry, the guru of all trumpeters who want to venture into free jazz, in a trio, for example. “Sightseeing” may be the theme recovery of “Travelling”, while “Sunson” is Lötjönen’s contribution to the compositions of the trio. “Little One”, in name and fact, and “Searching For Your Path” are conclusions to an extremely interesting work, made of instinct and rarefied atmospheres, creative impetus and hypnotic musical interlocks. With the rhythm section building pathways for Jorma Kalevi Louhivuori to improvise as he pleases.

Recorded in Helsinki on 3 – 6 February 2014 at Villa Lill Kalvik – Recording engineer Abdissa Assefa
Mixed in Helsinki on 24, 25 February 2014 at Studio Kekkonen – Mixing engineer Mikko Raita
Photos by Andrea Boccalini
Liner notes by Thomas Conrad
Release date
Oct 7, 2014
Duration
0:53:37

Sun Trio – “In The Dreamworld”
Una sofisticata eleganza di fondo e un uso diffuso ma intelligente dell’elettronica: queste, a nostro avviso, le caratteristiche peculiari di questo nuovo lavoro del “Sun Trio” il terzo registrato per la CAM JAZZ dopo “Time Is Now” e “Dreams Are True”. Il “Sun Trio”, ovvero Jorma Kalevi Louhivuori alla tromba, Olavi Louhivuori alla batteria e Antti Lötjönen al basso, ha oramai assunto una sua precisa fisionomia declinata sia attraverso il sound sia attraverso le belle composizioni scritte in massima parte dal trombettista. Così, per quanto concerne il sound, la tromba di Jorma, trattata elettronicamente e proprio per questo alle volte assolutamente straniante, rappresenta oramai una sorta di marchio di fabbrica del trio mentre le composizioni si inseriscono in quel clima nordico, sospeso tra profondi silenzi a disegnare spazi illimitati che solo chi conosce quei posti può apprezzare sino in fondo. Dal canto loro Olavi e Antti svolgono appieno il proprio compito mai facendo mancare alla tromba il necessario supporto ritmico-armonico per avventurarsi su qualsivoglia terreno. Così accanto a sonorità – come accennato – chiaramente sperimentali, ritroviamo sonorità più vicine al jazz canonico e melodie di sapere quasi mediterraneo. Così possiamo ascoltare un brano di Olavi, “Old Devil’s Boogie”, dedicato a Don Cherry che valorizzò al massimo il trio tromba, batteria, contrabbasso, contrassegnato dalla libera improvvisazione della tromba ben sostenuta dalla ritmica in un ambiente chiaramente vicino al free… ma possiamo apprezzare anche “Soleil d’Afrique” sempre di Olavi Louhivuori con una suadente cantabilità ed un accattivante andamento ritmico… ma a nostro avviso il brano forse più convincente è la title track che ci offre l’opportunità di ben valutare la maestria tecnica e interpretativa di Jorma Kalevi Louhivuori.

Tango A La Yona

(Kaiho Republic, 2014)

1. Soi maininki hiljainen
2. Ilon kyyneleet (arranged by J.K.L)
3. Tulppaanisi
4. En enää vaieta mä voi (arranged by J.K.L)
5. Syyssävelmä
6. Vain lunta kaikkialla
7. Sen teen
8. Sulle silmäni annan
9. Tumma on yö

Yona: laulu
Kyösti Mäkimattila: laulu (1)
Siskot aka Heini, Aili ja Tuuli Ikonen: laulu (2, 4)
Sami Baldauf: piano (1, 5, 6, 7), kellopeli
Kalevi Louhivuori: piano (2, 4), trumpetti
Antti Kujanpää: piano (9)
Rocka Merilahti: kitarat
Eero Tikkanen: basso
Aarne Riikonen: lyömäsoittimet
Harri Kuusijärvi: haitari
Matti Pitkänen: viulu (3), mandoliini (6, 9), vibrafoni, laulu (6)
Minna Pesola: 1. viulu
Hannu Vasara: 2. viulu
Pisku Ristiluoma: alttoviulu
Maukku Hohti: sello
Pepa Päivinen: baritonifoni, tenorifoni, huilu
Mikko Mäkinen: klarinetti, bassoklarinetti, alttofoni
Erno Haukkala: pasuuna
Seidi Palonen: oboe d’amore
Heli Siekkinen: bandoneon
Kerkko Koskinen: laulu (9)
Didier Selin: laulu (6)

Äänitys: Didier Selin, Oona Kapari, Arto Tuunela
Miksaus ja masterointi: Didier Selin
Tuottajat: Didier Selin ja Yona
A & R: Pete Eklund
Kannet ja valokuvat: Tero Ahonen

1: Rumba Magazine  Review

Viikon levy: Yonan tangolevylle toivoisi jatkoa

3.3.2014 15:00
Otto Talvio

Yonan eli Johanna Pitkäsen (ent. Louhivuori) neljäs soololevy on aikaisemmista levyistä poiketen konseptilevy: Yona on tehnyt yhdeksän kappaletta tangoa, niin standardeja kuin originaalejakin. Ja se toimii erinomaisesti. Yona on täysin luonteva tangolaulaja.

Siihen on varmasti osasyynä se, että hän osallistui viime kesänä Tangomarkkinoiden Tangokuningatar-kilpailuun ja tuli toiseksi. Sekin on varmasti syynä, että Yona tuntee vanhan suomalaisen iskelmän eri lajit ja osaa esittää niitä omalla äänellään.

Yonan tyyli on herkkä, viekoitteleva ja pehmeä. Usein hänen kuiskiva, sensuelli laulunsa tuo mieleen Laila Kinnusen, erityisesti 1960-lukulaisen jazzahtavissa kappaleissa kuten En enää vaieta mä voi, jossa vokaalijazztaustat laulaa fantastinen Siskot -trio eli Heini, Aili ja Tuuli Ikonen.

Levyn kiinnostavimmat kappaleet ovat Kerkko Koskisen kirjoittamaTulppaanisi ja Yonan debyytin Syyssävelmästä tehty tangosovitus.

Tulppaanisi pianoineen, ärhäkästi soivine bandoneoneineen ja kaikuvine sähkökitaratunnelmointeineen on Ástor Piazzolan inspiroimaa nuevo tangoa, tulista, mutta melodialtaan mutkikasta draamaa. Syyssävelmä taas kääntyy uskomattoman kauniiksi, omaperäiseksi moderniksi tangoksi, jossa jousisektio saa vuorotella kompin ja melodian välillä.

Tango à la Yona on niin onnistunut levy, että sille voisi helposti kuvitella jatkoakin.

Tämä on nyt.fi:n ja Radio Helsingin viikon levy.

 

Helsingin sanomat
Otto Talvio

Arvio: konsertti
Tango à la Yona Tavastialla.

Tämä on erikoinen ilta rock-klubilla. Sen tietää siitä, että tanssiparit ovat ottaneet tangoaskelia lavan edessä jo ennen kuin Yona eli laulaja Johanna Pitkänen (ent. Louhivuori) on edes astunut lavalle.

Tanssijat ovat tulleet kuuntelemaan nuorta naislaulajaa, josta viime kesänä melkein tuli Tangokuningatar 2013. Yona yhtyeineen taas on tullut esittämään uuden tangolevynsä innostuneelle yleisölle.

Levy on harvinaisen komea kokoelma elegantisti sovitettuja, herkkyydellä tulkittuja klassikkoja, silattuna parilla yllätyksellä.

Joukosta löytyy Kerkko Koskisen säveltämä tango Tulppaanisi ja tangosovitus Yonan debyyttilevyn kappaleesta Syyssävelmä.

Edellä mainittu on tunnistettavan koskismainen, täynnä pakahduttavaa tunnetta.

Sen laulumelodia on vaativa, mutta kuten läpi koko konsertin, Yona laulaa sen täydellisen hallitusti, sulavasti ja hurmaavasti.

Levynjulkaisukonsertti ei ole pitkä, mutta se on sitäkin viehättävämpi: Yonan ja hänen taustalaulajiensa HeiniAili ja Tuuli Ikosen valloittavat tulkinnat standardeista En enää mä vaieta voi ja Ilon kyyneleet nostavat tanssitunnelman kattoon ja Jorma Kalevi Louhivuori antaa trumpettisoolollaan molempiin verevän jazzkosketuksen.

Lopussa lavalle saapuu vallitseva Tangokuningas, sympaattinen Kyösti Mäkimattila, joka jää eläväisen Yonan rinnalla hiukan sivuosaan.

Encoressa Yona pyytää lavalle vielä Tangomarkkinoiden finaalista tutun Netta Skogin, ja kaikki kolme finalistia esittävät halailun ja yleisen hurmoksen keskellä yhteislauluversion klassikosta Pieni sydän.

Hyvin sopi tango Tavastialle.

Mighty Mighty Sextet: See The Light

(2013)

a3952147893_2

1.Backyard Boogie (composed by J.K.L)
2. See The Light
3. Once Again
4. Dark Sun
5. Simba
6. Seventh Sign
7. Karma
8. Too High
9. Time´s Up

Dusty Groove:
A great debut from an ultra-jazzy combo from the Finnish scene – one with the same sort of fire and crackle as the best groups on the Ricky Tick label! The tracks have a blend of 60s hardbop with some later soulful elements – and leader Kari Setala’s got a mighty great touch on both piano and keyboards – the former used in these strongly modal ways at points, the latter with even more deft touches on some of the record’s more 70s funk-styled selections! Other instrumentation features trumpet, tenor, bass, drums, and percussion – and almost all tracks are originals with a mighty fresh sound. Titles include “Backyard Boogie”, “Dark Sun”, “Seventh Sign”, “Time’s Up”, “See The Light”, and “Simba”. (Includes bonus CD of the whole album – with bonus tracks not on the vinyl.)

Plenty plenty grooves on here! Very nice. Lots to go on. Nice version of “Too High”. Chris Phillips, Jazz FM

Magnificent piece of work. Chris Wells, Echoes Magazine

Super cool record! My faves are “Backyard Boogie”, “Once Again” and “Seventh Sign”. I like the throwback cosmic modal vibes. Very dope. Marcus Rosario, KSDS Jazz 88.3 San Diego, CA

I’ve been loving the Mighty Mighty album. Simon Harrison, The Basic Soul Show

Great variety, swing & groove! Provides an excellent bridge between mainstream and contemporary jazz. The Jazz Evangelist

Schema always deliver something warm and essential. This is another LP that fits with the label’s motif. Loving the swing on ‘Backyard Boogie,’ and the live laid back jazzy bar vibe of ‘See The Light.’ The fusion delight of ‘Simba’ and ‘Seventh Sign’ are highlights (loving the keys work on SS,) as is the percolating ‘Karma.’ Not a bad track to be had here. Frequent plays will begin. Thanks for a great find!!! Rich Chocolate, Tropical FM

Big Blue: Strange Wonder

(Cam Jazz, 2013)

1. Camomile
2. Harvest Season
3. Eleven Minutes
4. Strange Wonder
5. Evil Pelicans
6. Places
7. Forgotten In Space
8. Trinity (composed by J.K.L)
9. Listening To The Silence (composed by J.K.L)

Jorma Kalevi Louhivuori ( Trumpet )
Antti Kujanpää ( Piano )
Jori Huhtala ( Bass )
Joonas Leppänen ( Drums )

Recorded at Kallio-Kuninkala Studios
Recording engineer Mikko Raita
Release date: May 7, 2013
Cam Jazz CAMJ 7863-5
Duration: 0:50:49
Barcode: 8052405140975

The feeling between CAM Jazz and the Great European North goes on. A new chapter for the “Big Blue” project is here, with Jorma Kalevi Louhivuori on trumpet, Antti Kujanpää on piano, Jori Huhtala on double bass and Joonas Leppänen on drums. “Strange Wonder” is the title of the new album, following the debut in late 2011 (for the series “Cam Jazz presents”), and the “spin-off” of “Little Blue”, cut by only Louhivuori and Kujanpää last October.

This album not only displays the rarefied atmospheres or cool sounds (“Eleven Minutes In The Rain”) expected from an all Finnish quartet, but also a great surge of momentum able to emotionally engross and move the listeners (“Harvest Season”), in addition to elegant, soft ballads (the last track “Listening To The Silence”). It also includes pieces that lead one to wonder what kind of experiences the composer may have had (Huhtala, in the case in question) with known birds of great beaks (“Evil Pelicans”).

An yet another proof that the Northern European jazz panorama is in continuous evolution, as also demonstrated by the recent album with Claudio Filippini, Palle Danielsson and Olavi Louhivuori, Louhivuori’s brother, who is a life-giving force in this quartet. He and his trumpet, always standing out and inspired, are the stars of “Strange Wonder”, an album made up entirely of compositions by the four musicians and divided almost equally among them. Young talents but old acquaintances, at the same time, considering that, even before the debut album, “Big Blue”, the four musicians released albums on CAM Jazz, a label always ready to make room for young European talents.

Jorma Kalevi Louhivuori & Antti Kujanpää: Little Blue

(Cam Jazz, 2012)

1. Our Song (composed by J.K.L & A.Kujanpää)
2. Mercury
3. Northern Lights (composed by J.K.L)
4. Opening
5. Better Times Ahead…
6. I Hear You (composed by J.K.L))
7. Blue
8. Little Blue (composed by J.K.L)

Artists: Jorma Kalevi Louhivuori ( Trumpet )
Antti Kujanpää ( Piano )
Release dateSep 4, 2012
Duration0:48:50
Barcode8052405140722
Cam Jazz CAMJ 7853-5
Recorded and mixed in Ludwigsburg on 16, 17 April 2012 at Bauer Studios
Recording & mixing engineer Johannes Wohlleben

Born as an offshoot of their successful “Big Blue” album, also released on CAM Jazz, Jorma Kalevi Louhivuori and Antti Kujanpää—respectively on trumpet and piano—return with a unique record. Nothing is taken for granted here; references to Northern European tradition are plentiful and well recognizable, but in the two musicians’ signature styles lie a willingness to go beyond the limits of their predecessors. It is right here, in the melodic sense and the lyricism of their music, that this “Little Blue” finds its uniqueness. Boundless silences that give weight to each and every note, sounds that reach the stomach of the listener, dialogues for two voices that carry you to desolate lands. Despite their young ages, these two Finnish musicians show they’re capable of facing the difficult test of the trumpet-piano duo with the maturity of experienced artists. They clearly know what they want from their music, and what’s most important, they know how to say it. A lot is being said about this group today, in Italy as well, and they’re enjoying great success in Northern Europe.

Little Blue Jorma Kalevi Louhivuori – Antii Kujanpää

Nella presentazione del booklet, Federico Scoppio esordisce con una definizione perlomeno – ma apparentemente – inattuale: “Ascoltarli è una sublime tortura. Quei silenzi, quelle pause, creano un oceano di distanza ma servono a impreziosire i momenti di dialogo tra i due. Che puntualmente arrivano, essenziali, a volte volutamente illogici”.
Basterebbe un esordio di questo genere a stigmatizzare il carattere sorprendente, come in effetti è, di questo duo finlandese, nato da una costola del quartetto folk-jazz “Big Blue,” ed ulteriore manifestazione di quella “Scandinavian connection” balzata all’attenzione internazionale dall’epoca gloriosa di Jarrett, Garbarek, Danielsson e Christensen e, in particolare, il magistero di Kenny Wheeler (omaggiato con la sua “Opening”).
Anche qui l’imbarazzo definitorio può essere oltrepassato da una considerazione dall’angolo visuale leggermente più ampio: parlare di jazz scandinavo, come di quello italiano o, per dire, olandese, ha senso nel momento in cui uno voglia arrestare con un gesto perentorio, ed evidentemente arbitrario, la perenne rotazione dell’ellissoide chiamato “Terra” dai suoi stessi abitanti. Certamente Louhivuori (tromba) e Kujanpää (piano) non è pensabile vogliano rinunciare al loro dato anagrafico basilare, ma sulla biografia artistica, come in quella personale, contano invece le varie contaminazioni, incontri e dispersioni che concorrono, in presenza o in assenza, a determinare una fisionomia artistica, la sola che non necessiti di passaporti o visti d’ingresso.
Ad eccezione di “Opening,” le altre composizioni sono firmate collegialmente da i due musicisti (“Our Song”) o singolarmente dal trombettista (“Northern Light,” “I Hear You,” “Little Blue”) e dal pianista (“Mercury”, “Better Times Ahead,” “Blue”).
Sebbene il sintagma “sublime tortura” non sia immediatamente e pienamente ascrivibile, tuttavia, può essere interpretato, almeno secondo una prospettiva assolutamente soggettiva, a quell’effetto di scavo centellinato così tipico di certa poesia minimalista e che apparentemente pare abbia rinunciato ad una sintassi compiuta per concentrarsi invece sulla grammatica dei suoni che compongono ogni singola parola. La dimensione sonora, cioè, prevale su quella espressiva: se si può parlare di fonemi come di pure cellule di suono, è evidente che l’organizzazione dei suoni in discorso sia il passo ulteriore che qui è previsto ma non è esplicitamente compiuto.
Ciò rende realmente prezioso il momento in cui, secondo Federico Scoppio, ci troviamo testimoni di un dialogo. La melodicità viene centellinata piuttosto che assorbita nell’orizzonte della cantabilità: ma in questo compitare sapiente, l’ingrediente della pausa è da ascoltare come il significante nascosto della composizione. Esercizio “sublime” senz’altro, ed altrettanto certamente tormentoso, ma nel senso in cui lo possono essere vertici e precipizi di uno scenario primordiale, al netto dell’estetica come addomesticamento dell’ignoto sentito come tale.
Era, ed è, capacità rabdomantica ed esclusiva dei veri osservatori cogliere in un sasso un potenziale Himalaya, o in un granello di sabbia uno sconfinato deserto: rovesciando il cannocchiale, si mettono in reale contatto le diverse immensità che costituiscono il mondo in cui viviamo. E non è affatto detto che anche ai musicisti questo non sia possibile.
CamJazz si conferma, anche questa volta, come una delle etichette più interessanti del nostro Paese, con oltre dieci anni di intensa attività e più di 90 titoli fin qui inseriti in un catalogo importante sia per i grandi nomi presenti che per la sagacia del fiuto nella ricerca e proposta di nuovi talenti.

22/5/2013italia.allaboutjazz.comFrancesco Giardinazzo

Little Blue

La coppia di talenti finlandesi, sostenuta e proposta in questa nuova produzione della prestigiosa label romana CAM JAZZ, si avvale delle setosità timbriche della tromba di Jorma Kalevi Louhivuori e delle rarefatte architetture armoniche del pianoforte di Antti Kujanpää. Entrambi già componenti di una formazione più allargata, quale il quartetto scandinavo “Big Blue”, si ritrovano in un ravvicinato dialogo a due voci, che dà il “la” a otto eleganti performances dalla connotazione tanto cameristica quanto coinvolgente. I contorni propriamente minimalistici della musica riconducibile all’area geografica nord-europea si manifestano in questo interessante disco del duo Louhivuori & Kujanpää, attraverso un susseguirsi di oniriche ambientazioni, in cui l’interplay fra i due protagonisti della scena sonora risulta denso di momenti dall’irrefrenabile espressività che si avvicendano ad altri dal tratto estremamente morbido e delicato. In tal senso, pause e silenzi fra scrittura e improvvisazione rivelano un distillato di note che, pur marcando la propria distanza dal lessico di matrice americana, ne lasciano scorgere alcune linee armoniche velatamente rivolte a quel jazz. Pertanto, dalla soffusa ambientazione d’apertura di “Our Song” (in cui Antti Kujanpää introduce il brano all’accordion e Jorma Kalevi Louhivuori tratteggia il suo dipanarsi con la sua tromba dal suono volutamente dilatato) fino alla camaleontica struttura di chiusura “Little Blue”, si respira un’atmosfera tanto rarefatta, quanto ben delineata nei suoi tratti formali. Fra le altre sei strutture incluse nel disco, si segnalano l’intimistica atmosfera di “Mercury”, la tensione ritmico-melodica di “Better Times Ahead” e il dolce andamento di “I Hear You” a conferma di un lavoro ricolmo di quel peculiare lessico dei due talenti finlandesi, in cui si afferma il gusto del bello in un percorso che lascia intravedere una convincente maturità artistica di Jorma Kalevi Louhivuori e Antti Kujanpää.
La registrazione e il missaggio di questo disco, avvenuti il 16 e 17 aprile 2012 a Ludwigsburg presso i Bauer Studios ad opera dell’ingegnere Johannes Wohlleben, risulta assolutamente di buon livello, sia per la sua corretta e fascinosa riproduzione timbrica che per la sua ampia e coerente ricostruzione della scena sonora.

10/1/2013Fedeltà Del Suono – La Bacchetta MagicaFrancesco Peluso

Jorma Kalevi Louhivouri/Antti Kujanpää Little Blue

Little Blue is a side project from two members of Big Blue, the Finnish quartet that have won admirers in recent years for their beautifully austere Scandinavian folk-jazz. Giving the rhythm section the day off, trumpeter Jorma Kalevi Louhivouri and pianist Antti Kujanpää have not tried to fill in the gaps – rather, they revel in the deepening silence.
Too much is made of the so-called Scandinavian sound, as if climate and landscape were solely responsible for the lonely sound of musicians like Jan Garbarek, but there is no doubt that a certain Nordic melancholy pervades much of the music from the far north of Europe. Yet there is also warmth in Little Blue that descends as much from Keith Jarrett and from Kenny Wheeler, whose sublime Opening is the solitary cover. Cold hands, warm heart.

9/11/2012The Irish TimesCormac Larkin

Dalla Finlandia con calore

La Finlandia è tra le nazioni più jazzistiche d’Europa, ma anche la meno frequentata dai musicisti italiani; a parte Infinita Quintet di Massimo Carboni o Gianni Mimmo con Harri Sjöström, si comincia solo ora a collaborare intensivamente a vari livelli, a partire dalla romana CamJazz che produce Little Blue di Jorma Kalevi Louhivuori e Antti Kujanpää, un duo quasi cameristico fra tromba e pianoforte, in cui si riafferma il precipuo sound nordico e scandinavo: pause e silenzi fra ricca scrittura e tagliente improvvisazione.

27/10/2012Il Manifesto – AliasGuido Michelone

All’European Jazz Expo batte un cuore finlandese

Sicuro. I gattoni placidi e pasciuti che accolgono sdraiati all’ingresso i visitatori del Parco di Monte Claro – venticinque ettari nel cuore del capoluogo isolano – smentendo la naturale diffidenza felina, la crisi non sanno nemmeno dove sta di casa… Chi di jazz – e di musica in genere – campa deve invece far fronte a un presente difficile in vista di un futuro a dir poco nebuloso. Situazione precaria assai, fra i temi di discussione all’interno dell’ottava edizione dell’European Jazz Expo, per il secondo anno nell’oasi cagliaritana. Dal 4 al 9 settembre i nove palchi montati nello spazio verde hanno ospitato 50 artisti protagonisti di 200 concerti, tutto sponsorizzato da Regione e Provincia e da una partnership di lusso come Legambiente, con le auto elettriche a muoversi lungo i vialetti fra gli stand di radio e etichette. L’intento, spiega Massimo Palmas, l’organizzatore dell’expo e anima di Jazz in Sardegna è quello di guardare un po’ avanti e, parole sue: «Diventare sempre più il contraltare mediterraneo dei grandi festival dei nordeuropei». Già, ma intorno le storiche label chiudono travolte dal digitale, i grandi nomi sono a spasso e suonare dal vivo – magari cercando anche di farsi pagare – sta diventando sempre più difficile. All’Eje si sono inventati una formula mista che permette il coinvolgimento di realtà lontane dal jazz puro – l’esibizione dei Sud Sound System, qualche nome di grande richiamo – Enrico Rava, Billy Cobham, Stanley Jordan solo, bizzarri abbinamenti, come la strana coppia formata dall’ex blues man convertito al pop Alex Britti redento e riportato alle ‘origini’ da Stefano Di Battista. La parte del leone l’hanno fatta gli incontri ‘generazionali’, di cui va fiera la Cam Jazz, etichetta italiana indipendente che da 12 anni accanto ai bei nomi in catalogo del jazz italiano (fin qui 90 le produzioni in stock) alterna il lavoro di scouting setacciando talenti. E a Cagliari ne ha presentati ben quattro, partendo dal giovanissimo Enrico Zanisi che in trio – accompagnato dal contrabbassista Daniele Sorrentino e dall’inventivo Alessandro Paternesi alla batteria (anche protagonista di uno stimolante album solo presentato sempre all’expo), per proseguire con il chitarrista Federico Casagrande, dal suono melodico e compatto che esce dalla sua Fender Telecaster e il duo tromba pianoforte formato da Fulvio Sigurtà e Claudio Filippini. Ma la vera sorpresa arriva ancora una volta dal jazz scandinavo, più precisamente dalla Finlandia, dove la Cam ha «intercettato» i Little Blue, costola di una più corposa formazione a quattro, i Big Blue dagli impronunciabili nomi, ovvero il pianista Antti Kujanpää e Jorma Kalevi Louhivuori, trombettista dandy dal ciuffo ribelle e una cravatta rossa «intonata» al colore dello strumento – e che sul palco rivelano una impressionante maturità. Architetture di note minimali, morbide, distillate al piano, un interplay con la tromba a tratti impetuoso, a tratti delicato…

The Northern Governors: This is The Northern Governors

(Blue Note, 2012)

1. Zero Point
2. Trash Man
3. Hela huti
4. It Is What It Is
5. When You Came in to My Life
6. Safari Spots
7. R ja B
8. Broken Radio
9. What Is IF to You, Sweety?
10. Happy Souls
11. Set Me Free
12. The Thing

Songs composed by J.K.L

J.K.L ” The Governor”: trumpet, vocals
Linda “Superpony” Fredriksson: saxes
Heikki “The Stash” Tuhkanen: trombone
Petteri “Sir Uncle” Sariola: guitar, vocals
Tuomo “Organ Kane” Prättälä: keys, vocals
Osmo “The Purifier” Ikonen: bass, vocals
Jyri “The Father” Sariola: drs, mixing and editing

The Governetts
Aili & Heini Ikonen: backing vocals
Hilkka Louhivuori: backing vocals

Redrama: rap
Bumbe – Mr. Cookie & Hippo

Produced by The Governor and The Father
Recorded by Jyri Sariola at Mimix Studio
Assistant engineer: Rami Kaalamo
Mixed by The Father & The Governor at Mimix Studio
Photography bby Marek Sabogal
Cover Design by Janne Uotila
Songs are arranged by J.K.L and The Northern Governors

The Northern Governors is a brand new supergroup from Finland. Flicking through the band’s member-list is like reading the who’s who of Finnish jazz -and soul music. TNG is a musical bloodline, formed by cousins, who started playing together and soon realized that they shared the same vision and passion for music.

Lionel Beuvens Quartet: Trinite

(Igloo Records, 2012)

1. Jessica
2. Seven
3. A
4. Globe
5. Fragile
6. So True
7. Drums
8. Mucho Loco
9. Trinité

Lionel Beuvens: drums
Jorma Kalevi Louhivuori: trumpet
Alexi Tuomarila: piano
Brice Soniano: Double bass

For his first album under his own name, Lionel Beuvens worked with noted musicians from the four corners of Europe, in particular two long-standing friends, the Finnish pianist Alexi Tuomarila and the French double-bassist Brice Soniano. An encounter with the Finnish trumpeter Kalevi Louhivuori brought perfect harmony to the group. Throughout this first work, Lionel Beuvens offers a varied repertoire that demonstrates the wealth of his writing, where the groove is at the service of the melody and melody at the service of the groove. Influences range from African music to Bach, not forgetting Radiohead, Steve Coleman, Count Basie and John Coltrane. Enjoy personalities that are strong, contrasted and complementary, like Lionel’s musical influences; musicians that inspire and push each other further at every note.

Sun trio: Dreams Are True

(Cam Jazz, 2011)

1. Subject For Silence.
2. Impulse
3. The Prisoner Of Arabia
4. Zebulon
5. Home
6. Shallow Nights
7. Triste
8. Machiavelli Porridg
9. Kazuo
10. Why Nighttime Is better for an intesive jam?

Songs composed by J.K.L (except 4, 7, 8, 9)

Jorma Kalevi Louhivuori (Trumpet, flugel horn, electronics, vocals)
Antti Lötjönen (Bass)
Olavi Louhivuori (Drums)

Release date Sep 13, 2011
Duration 0:50:50
Barcode 8052405140289
Recorded and mixed in Ludwigsburg on 15,16, 17,18 November 2010 at Bauer Studios
Recording & mixing engineer Johannes Wohlleben

Sun Trio is back, following the astounding and refreshing success of their first album on this label,Time Is Now.

It has always been considered a mission for the Roman label: to go around the world in search of young talent. Chance or insight has brought the CAM Jazz Presentslabel to the pages of major magazines worldwide, and has allowed the musicians who have recorded for this series to perform on the most prestigious stages globally. Among the winning bets is, without reservation, the Finnish trio which has caused half of Europe to fall in love with it: the Sun Trio, a group formed by trumpeter Jorma Kalevi Louhivuori, his brother drummer Olavi Louhivuori and bass player Antti Lötjönen. After a brilliant debut with the album “Time Is Now”, the band returned to enchant with this new work entitled “Dreams Are True”. As in great Scandinavian tradition, the trio weaves varied and fascinating plots, always looking for the perfect sound, but careful however not to sacrifice melody and lyricism in favor of experimentation. Sprinkle some electronics, wise and never over the top, which offer unique colors to the varied and surprising canvas of the Sun Trio. With their power of awareness, the Louhivuori brothers make this group a cosmopolitan one, opening new scenarios in a language that, starting from the lessons of Northern European jazz, finds uniqueness in the mindfulness and awareness that good music knows no barriers, much less genres.

BIG BLUE

(Cam Jazz, 2011)

Mini-male
The Musketeers (composed by J.K.L)
Abacus
Temple In Tokyo (composed by J.K.L)
A Spot In The Horizon
Deep Sea Travel
Rise & Fall
Building The Road.
The Big Blue

Jorma Kalevi Louhivuori ( Trumpet, flugel horn )
Antti Kujanpää ( Piano )
Jori Huhtala ( Bass )
Joonas Leppanen ( Drums )

Release date 1 Dec 2011
Duration 0:53:49
Barcode 8052405140456
Recorded and mixed in Helsinki, Finland in March 2011 at Studio Kekkonen
Recording engineer Kimmo Antikainen
Mixing engineer Mikko Raita

“…Whatever can this big blue be, one asks oneself. It could be the color of the sea and salt; or the endless sky; but it might also be understood in the sense of the Blues – understood more as a visceral, musical feeling than as a musical genre – that has been vitalizing modern music for over one hundred years. Actually, by reading the names of the songs, one might say the four band-members are conjuring up other imagery, following a dream, but never escaping from reality: Temple in Tokyo, Deep Sea Travel, Rise & Fall and Building the Road. Here, the empathetic sharing of choices and direction is a truly qualifying component of the work: a kind of ambient minimalism emphasises the band’s introspection, but not excessively so. Their music is not very tangible. The writing is quite refined, managing to define multifaceted, rich sounds, but not uselessly ornate, finely virtuoso in themselves. A variety of suggestions, a multitude of ideas, as the title implies… these four young men from Finland are paving their way and it would be a good idea to remember it.” (F. Scoppio)
All original compositions.

Yona: Vaikenen Laulaen

(Timmoin Records, 2011)

vaikenen_laulaen-14427268-frntl

1. Liian aikaisin
2. Tanhu
3. Toisen oma
4. Sataman usva
5. Sateenkaarilaulu
6. Poppamiehelle
7. Maantien laitaa
8. Hölmökin tunnistaa rakkauden

Arrangements by J.K.L. Compositions by Yona and J.K.L.

Helsingin Sanomat:
26.5.2011

Yona eli Johanna Louhivuori sai hyvän vastaanoton debyyttilevyllään, mutta hänen toinen soololevynsä lunastaa lupaukset lopullisesti. Vaikenen laulaen on karhea, herkkä ja kaunis levy, toisinaan orkestroitu, toisinaan karsittu.

Se ammentaa kansanmusiikista, tangosta, laulelmasta, reggaesta ja jazzista teeskentelemättömän ja yksinkertaisen romanttisella tavalla. Yonan livevedoista nauttimaan päässeet tunnistavat hänen mutkattoman esityksensä myös levyltä. Vaikenen laulaen on vahvasti tekijänsä näköinen, asia, joka ei ole aina itsestäänselvyys isolla yhtyeellä tehdyssä tuotannossa.

Yonan laulutyyli on hillitty, mutta tarpeen tullen myös koristeellinen. Hän osaa sekä jazzlaulun että kansanmusiikin fraseerauksen, mutta tekee sen ilman diivan elkeitä, lempeästi ja viehättävästi.

Kappaleissa Liian aikaisin ja Poppamies hänen laulunsa on miksattu rohkeasti pintaan. Hän laulaa lähes olemattoman säestyksen päälle, ja se päästää kuulijan uskomattoman lähelle häntä.

Soundi magazine 05/2011 (Pekka Laine) 

Jopas alkaa levy sykähdyttävällä tavalla. Pelkkä naisääni kiirii ilmassa, kaihoten ja paljaana. Melodia on tuttu, se on ollut sitä jo satoja vuosia, ja kuitenkin Liian aikaisin -laulussa on tuoretta voimaa. Sama vaikutelma leikkaa läpi Yonan toisen albumin. Kansanmusiikin, jazzin, laulelman ja iskelmän sävyjä yhdistelevässä musiikissa on tutun­oloisia kaikuja, mutta etenkin tämän päivän äänimaisemassa Yonan orgaaninen runosieluisuus tuntuu äärimmäisen raikkaalta ja tervetulleelta.

Liikkuvat Pilvet -orkesterin upeasti säestämä laulaja-lauluntekijä liikkuu harvaan kansoitetulla vyöhykkeellä, josta on näköyhteys paitsi popin ja rytmimusiikin maailmaan myös kirjallisuuteen, teatteriin ja muihin kaunotaiteisiin. Yona ei kaihda teksteissään runollisia kielikuvia, eikä sovituksissa epäröi astua sovituksissa dramaattisen puolelle. Vahva riskimomentti tekee Vaikenen laulaen -albumista laulajattaren kiitettyä ja palkittua Pilvet liikkuu, minä en -debyyttiäkin (2010) vahvemman kokonaisuuden.

Vahvoilla emootioilla pelaava levy voisi hyvin upota tekotaiteellisuuden suohon. Näin ei kuitenkaan käy. Ajoittain hyvinkin hauraasti tietään etsivät melodiat säilyttävät jännitteensä ja naivistiset kielikuvat luovat koko levyn ylle hienon taianomaisen tunnelman.

Rumba 07/2011 (Jussi Saarinen) 

Yona & Liikkuvat Pilvet tekee kansanmusiikkia urbaanille pop-diggarille. Se tuo Suomi-filmeistä tutun maalaisromanttisen maiseman keskelle vilkasta metropolia.

Kokoonpanon toinen levy vahvistaa näkemystä entisestään. Vaikka albumin sanoituksissa kuljetaan maantien laitaa ja kaivetaan aarteita lähimetsän kantojen alta, on siinä samalla jotain perin kaupunkilaista ja modernia.

Vaikenen laulaen karttaa selkeitä suuntaviivoja ja analyyttista katsetta. Tunne selättää älyn, ja biisit virtaavat unenomaisena tapahtumasarjana vailla rajoittavia kehikoita.

Liikkuvat Pilvet on ottanut Pilvet liikkuu, minä en -debyytin jälkeen huomionarvoisemman roolin. Yhtyeen haikea sointi viehättänee niin Värttinä-fania kuin nykyindien suurkuluttajaa. Didier Selinin 1960-lukulaisesti hengittävä tuotanto luo kiemurteleville kappaleille orgaaniset kehykset.

Albumin tunneskaala liukuu aina Toisen oma -luomutangosta Hölmökin tunnistaa rakkauden -biisin pirteään svengiin. Levyn progepala Sateenkaarilaulu leijuu jo psykedeelisissä sfääreissä. Puppa J:n vierailulla tuettu Maantien laitaa yhdistää puolestaan Tapio Rautavaara -estetiikan moderniin suomireggaeen.

Kaikki palaa kuitenkin Yonan tulkintaan. Taustojen tyylillinen sulavuus ja rikas instrumentaatio ovat vain solistin ilmaisua tukevoittavia tekijöitä. Yonan ääni soi samoilla taajuuksilla kuin Chisun tai Jipun mutta luonnollisemmin. ”Tanhuan kanssasi illoin”-tyyppiset fraasit kuulostaisivat korneilta kenen tahansa muun laulamina.

Yona kykenee luomaan tekstin ja musiikin välille mielettömän vahvan sidoksen. Äänen ja sanan dialogi konkretisoituu parhaiten Sataman usva -kappaleessa. Biisin yanntiersenmaiset pianot maalaavat apean tekstin kanssa lohduttoman kauniin tuokiokuvan kertojan alitajunnasta. Niin lyyristä kuin musiikillista juonta peittää melankolian harso, jonka takaa pilkottaa häivähdys toivoa.

Vaikenen laulaen lunastaa siihen kohdistetut odotukset, ellei enemmänkin. Yona nappasi Pilvet liikkuu, minä en -debyytillään vuoden 2010 tulokas-Emman, ja on ihme, jos kakkoslevy ei yllä lumovoimallaan vastaavanlaisiin saavutuksiin

 

Suvanne: President

(Texicalli Records, 2010)

president

1. Liaani
2. Will ya (composed by J.K.L)
3. Kakao
4. President
5. Einon Leino
6.Pakous
7. Valtakunta (composed by J.K.L)
8. Torikokous
9. Kolmas Kierros

William Suvanne (sax, cl, fl, voc)
Kalevi Louhivuori (tp, fl-h, voc)
Lasse Sakara (g)
Ape Anttila (b)
Sami Kuoppamäki (dr)

+ Abdissa ”Mamba” Assefa (perc), Janne Haavisto (additional perc)

Recorded and mixed 12/2009 at MuFarang Studio, Porvoo
Recorded by Jussi Jaakonaho
Mixed and produced by Janne Haavisto
Mastered at Finnvox Studios by Pauli Saastamoinen

YONA: Pilvet liikkuu, minä en

(Timmion Records, 2009)

Leski Kuutamolla
Pilvet Liikkuu, Minä En
Kellon Alla
Huuhkaja
Laulu
Syyssävelmä
Kevätfiilis
Kärpänen
Vedenpaisumuslaulu
Uusi Sävel
Pieni Lintu

Arrangements by J.K.L. Compositions by Yona and J.K.L.

Yona: laulu
Jorma Kalevi Louhivuori: trumpet, flugel horn, wurlitzer, conductor
Sami Galdauf: piano
Eero Tikkanen: double bass
Tatu Rönkkö: drums
Aili & Heini Ikonen: violin 1, violin 2 and backing vocals
Matti Mietola: viola
Juho Kanervo: cello

Producer, recording engineer and mixing: Didier Selin
Compositions by Yona and J.K.L
Arrangements: J.K.L  and Sami Baldauf (song 6: syyssävelmä)

Critics and audience loved this album and it gave the first big kick for the coming career of Yona. Listen and you´ll know why.

Mesta.net
10.11.2011   12:09

Siltä varalta, että olet missanut hypen ja hehkutuksen. Saanko esitellä laulajaJohanna Louhivuoren, 25, eli Yonan. Hän ei ole niin kuin muut. Uusi sävel -kappaleessa Yona on antanut itselleen luvan haihatella naiiveja. Huolettomien illuusioiden perään hän heittäytyy tuon tuosta. Yksi levyn ajatus voisi olla: Hyvä musiikki tekee maailmasta paremman.

Yonan levyllä soi monia jännittäviä soittimia, kuten wurlitzer jaPekka Kuusiston viulu. Ne ovat tuulessa lepattavia auringonsäteitä, jotka osuessaan laulajaan saavat urbaanin luonnonlapsen hehkumaan. Näinä hetkinä Yonan äänessä on vaikutteita Emma Salokosken ja Pekka
Strengin tunnelmoinnista.
Tiesitkö, että Streng on Salokosken serkkusukulainen ja Yonan ex-mies Kalevi Louhivuori taas Salokosken miehen veli. Kalevi ja Yona ovat kuitenkin hyvissä väleissä (kaikkihan haluavat olla tämän levyn jälkeen Yonan kavereita). Kalevi on se mies, joka soittaa wurlitzer-koskettimia ja itse asiassa johtaa koko orkesteria, jossa on Pekka Kuusiston viulun lisäksi muitakin jousia. Pilvet liikkuu, minä en -levyn tahdit ovat mm. kansanmusiikkia, jazzia ja hellarikuoroa. Tyylit eivät säntäile liikaa omiin suuntiinsa. Orkesterin johtaja pitää kaikista hyvää huolta.

Ennen kaikkea Pilvet liikkuu, minä en on Yonan omaa ääntä. Se saa kuulijan pyörryksiin ja mielikuvituksen lentoon. Yona vangitsee huomion ensimmäisestä melodiasta lähtien. Kuten sanottu, Pilvet liikkuu, minä en kuuluu syystä alkuvuoden kehutuimpiin. Toivottavasti herkän oloinen laulaja ei säikähdä
suosiotaan ja käperry piiloon, vaan jatkaa hyvän musiikin parissa.

Aapo Siippainen

Sun Trio: Time is Now

(Cam Jazz, 2009)

Us
Wawa-num num
Rolling Mountains
New Way
Bossa
Time Is Now
Brightest Hour
Three Lanterns
Orgonisaatio

Compositions by J.K.L (except 2, 5, 7)

Jorma Kalevi Louhivuori (Trumpet, flugel horn, electronics)
Antti Lotjonen (Bass)
Olavi Louhivuori (Drums)

Recorded in Jyväskylä, Finland 20–22 Dec 2007 at Palokan Pelimannitalo
Mixed in Helsinki, Finland 24 Mar 2008 at Studio Kekkonen
Recording and mixing engineer Tommi Vainikainen
Release date 20 Jan 2009
Duration0: 60:28
Barcode 8024709330628

“Finnish roots and jazz traditions, impressionist melodies and passion in the concise, telegraphic schemes: the drums play various, inspired percussion bits; the bass sustains and comments, the trumpet cools the atmosphere. The music of the Sun Trio is a dimension in itself, like the path of a falling star, or, actually the music of a great sun.” (F. Scoppio)
All original compositions.

 

YLVÄÄSTI TRUMPETIN JOHDOLLA


SUN TRIO
Popparissa 9.6.2011 

Sun Trio on ollut menestys heti alusta lähtien. Trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Olavi Louhivuori lähtivät vuonna 2006 liikkeelle merkittävän pohjoismaisen bändikilpailun voitolla, ja kansainvälinen näkyvyys sementoitui kun italialainen CAM Jazz -levy-yhtiö otti yhtyeen hoiviinsa.

Time is now ilmestyi viime vuonna CAM Jazzin nuorten yhtyeiden sarjassa, ja nyt on käsillä trion kakkoslevy Dreams are true CAMin pääkatalogissa. Veikkaanpa, että italialaiset ymmärtävät pitää Sunin muusikoista kiinni, niin hieno oli jälleen Popparissa koettu levynjulkaisukonsertti.

Jyväskyläläisille Louhivuorten veljesten maaginen muusikkous on tuttua jo pitkältä matkalta, joten mitään varsinaisesti uutta ja yllättävää ei nyt ole raportoitavana. Ihasteltiin siis muhevaksi kypsynyttä ilmaisua ja sen pieniä uusia finessejä. Täkäläiset voivat nyt rauhassa antaa muun maailman löytää vanhat suosikkinsa.

Sunin lead-soitin on Jorma Kalevi Louhivuoren trumpetti. Louhivuoren ylivertaisella tekniikalla soittimesta löytää monenlaista sointia, eikä hän pelkää mennä äärialueille edes balladeissa. Kun tähän innovointiin lisää vielä sähköistä äänenmuokkausta luuppeineen päivineen, mielenkiintoista seurattavaa riittää helposti yhdeksi illaksi. Hurjimmillaan trumpetin soundi oli jo liki sähkökitaran revittelyä.

Vaan eipä loistokas komppi jalkoihin jäänyt. Kolmikko pystyi taikomaan hyvin vaihtelevan matkan, jossa suvantoihin uskallettiin pysähtyä totaalisesti, mutta vastaavasti kiihdytyksissä reviteltiin ja räimittiin.

Rytminen elävyys onkin trion yhteiselon kulmakivi, sitä vaatii musiikin vissi fragmentaarisuus ja arvaamattomuus, nopeat vaihtelut kappaleiden sisälläkin. Vaikka materiaali on pitkälti huolella sävellettyä ja sovitettua, Sun onnistui alati säilyttämään kevyen liidon ja leikittelevän improvisatorisen hengen.
Pentti Ronkanen 06/10/2011, Keskisuomalainen

 

Sun Trio – Time Is Now

Scandinavische landen hebben al vanaf de jaren zeventig en tachtig van de vorige eeuw op het gebied van geïmproviseerde muziek een naam hoog te houden. Namen als die van Per Henrik Wallen, Jarmo Savolainen, Seppo Kantonen, Lars-Erik Norrström, Tomas Jäderlund en tegenwoordig Arve Henriksen zijn sindsdien in West-Europa geen onbekenden meer.
Een trio dat voornamelijk in Italië faam verwierf was Jokleba, afkomstig uit Noorwegen. Het werd gevormd door trompet, slagwerk en piano. Per Jorgesen, Audun Kleive en Jon Balke verkondigden vooral de nogal radicale Europese avantgarde van die tijd, vermengd met de ideeën die in het noorden van dit werelddeel heersten: een mengeling van folkloristische muziek, de eigen kijk op improvisatie en de stand van eigentijds gecomponeerde muziek. Jokleba werd er beroemd door.
Nu is er het Finse Sun Trio, dat een weinig voortborduurt op zijn Noorse voorouders, met één groot verschil: de piano is vervangen door een contrabas. Dat geeft een volstrekt ander totaalgeluid en vereist daardoor ook een andere aanpak. De melodische en harmonische structuur worden er anders door en de nadruk komt meer te liggen bij de trompet.
De trompet, die door Kalevi Louhivuori vooral dromerig en impressionistisch wordt ingezet, ligt ingebed in de klanken van contrabas en slagwerk. De drums ritselen en tikken hier en daar onder de mellow trompetklanken door, de contrabas is er vooral om met staccato noten commentaar te leveren op het leidende koperinstrument. De negen composities zijn van de beide broers Louhivuori, die in het stuk ‘Uusi tie’ niet te beroerd waren het thema van ‘Sympathy (is what we need my friend)’ van Steve Rowland & Family Dogg te jatten. Maar tussen alle moois is hen dit ruimhartig vergeven.
Deze ‘Time Is Now’ is vooral interessant om kennis te nemen van de door Finse volksmuziek beïnvloede jazzklanken, de koele, ingehouden passie – in het slotstuk ‘Orgonisaatio’ breekt er overigens een drieledige Finse furie los – en de ongebreidelde fantasie van deze drie nog jonge improviserende musici.
16/02/09 jazzenzo.nlRinus van der Heijden

Sun Trio in Snowy Helsinki

…Sun Trio has followed its predecessors both in winning the Young Nordic Jazz competition and in taking the same rhythmic and tonal varieties but offering them in a more intense format, with Kalevi Louhivuori extending the range of tones and textures beyond even those of Pohjola’s palette.
That some of the pieces are reminiscent of Ilmiliekki’s style is surely inevitable: three tracks on the new CD are written by the shared drummer, Kalevi’s brother Olavi. And bassist Antii Lotjonen employs similar mellow tones as well as repeated runs and trades with his old partner in the back line. Out front the trumpet plays a more prominent role, typically using a “cleaner” style to lead the melody. However, it is obvious that Louhivuori shares with Pohjola an interest in exploring the further reaches of their instrument’s color range.
Beginning with the tune serving as the title track on Time is Now (Cam Jazz, 2009), the trumpeter became engaged in an extended experimentation of partially blown and voiced soundings before moving on to an electronic texturing provided by a magic box at his feet. Here the horn was multi-tracked and overlaid with sheets of echo, at times seeming to wah-wah like those rock forerunners. While these sounds raise comparisons with fellow Nordic trumpeter Peter Molvaer, such a comparison represents only one corner of Louhivuori’s tone palette. If further comparison with Miles Davis’ Spanish Sketches invokes Picasso’s angular visual imagery, then in his use of simplicity and sparseness Louhivuori and the Sun Trio might be said to approximate the style of British artist David Hockney. I just wonder if Sun Ra was also a painter…
28/03/09All About JazzAnthony Shaw
Sun Trio TIME IS NOW

La linea debut di Cam Jazz continua ad offrir spazio a giovanissimi talenti (si contino almeno le interessanti prove di Dan Kinzelman o Landon Knoblock) ed è la volta di un ben strutturato trio di cui non solo le origini “Finnish” sono un elemento d’attrattiva. Relativa protagonista, la tromba di Kalevi Louhivuori richiama, non solo per corrispondenze anagrafiche, ma per fraseologia e vedute i più giovani protagonisti del momento quali Mathias Eick e soprattutto Arve Henriksen: del secondo ricorda la poliedrica espansione electro-pop e le strategie linguistiche; del primo riprende certo, oltre alla freschezza di soffio, le astute celebrazioni delle spregiudicate visuali davisiane. Ai fianchi, il fratello Olavi condivide la primogenitura, e il suo drumming palesa precoci frequentazioni e opportune alternanze di battito e tessitura, e completandosi il trio con il capace bassista Antti Lötjönen, le note acerbe del gruppo non ne sminuiscono l’evidente e consapevole cultura, e ben supportate dall’acquisita perizia tecnica, le differenziate track (quasi tutte a firma di Kalevi) sono abilmente scandite lungo una ben alternata palette di moods e repertorio: almeno nell’esoterica ed introversa, eponima “Time Is Now” si esplicita la sintonia con i più giovani collaterali nel soffiare sulle braci tuttora calde del grande passaggio di Davis, come nell’emersione della calda quiete notturna alla fine del tempestoso ed aggressivo progressive-jazz dai laceranti isterismi urbani della conclusiva “Organisaatio”. Mai sfacciati né tesi a falciare passi più lunghi delle gambe (in ogni modo non minuscole) i componenti del freschissimo trio (le foto li accertano appena ventenni) si accodano quali cadetti di una generazione che del jazz tiene in gran conto il dettato delle origini, in una registrazione all’insegna dell’ammiccante complessità che merita attenzione e credito.

Commento tecnico:
qualità musicale: 8
qualità tecnica: 8,5
25/05/09SuonoRomualdo Del Noce
SUN TRIO Time Is Now

Que le label transalpin CamJazz, après avoir enregistré Kenny Wheeler ou John Taylor, signe un jeune trio finnois, voilà qui sent furieusement l’intrusion sur les terres d’ECM. Qui s’en plaindrait d’ailleurs, tant que la recherche de la qualité semble être la principale préoccupation des producteurs italiens et allemands? Et de fait, en matière de qualité, le premier disque du Sun Trio, formation dont l’existence remonte à 2005, est remarquable. Composé du bassiste Antii Lötjönen et des frères Louhivuori (l’aîné, à la batterie, et le cadet, leader et principal compositeur, à la trompette), le trio propose une musique tantôt vigoureuse tantôt plus languissante (proche en cela des clichés “nordiques”) mais constamment passionnante.
Chaque instrumentiste possède une sonorité affirmée et l’interaction entre les trois protagonistes est clairement un des soucis majeurs du groupe. Influencé par Don Cherry (dont on ne rappellera jamais assez à quel point son séjour en Scandinavie a laissé des traces palpables) pour la sonorité et le travail du timbre, proche également de ses aînés et voisins Audun Kleive et Arve Henriksen, Kalevi Louhivuori sait autant créer d’envoûtantes atmosphères que se lancer dans d’époustouflantes cavalcades solistes. Son frère l’épaule à ce niveau d’un drumming tonique et foisonnant, marqué par un goût pour la percussion coloriste. Le bassiste quant à lui, dans la grande tradition nordique, fait le lien entre les deux avec une pertinence harmonique et un sens du tempo tout à fait remarquables.
Bref, ces trois garçons qui n’ont pas trente ans jouent autant qu’ils rêvent et improvisent autant qu’ils s’abandonnent à leurs pulsions mélodistes. À l’heure où je rédige ces lignes, le seul concert de l’automne annoncé sur leur Myspace a lieu chez eux, à Tampere. Programmateurs français, il ne tient qu’à vous de les y kidnapper pour une tournée hexagonale!

Cape Nape and the Foundation: Karma Collection

1616233

1. Introduction
2. Countless Ways
3. In The Face
4. B.G.T
5. Life Is A Gift
6. Reasons
7. Friday Night Fever (arranged by J.K.L)
8.Tricks

4_thumb

Osmo Ikonen: Heaven or Hell is just a state of mind

ilo-21606790-frntl

Piirpauke

Ilo

Rockadillo Records, 2012

Puppa+J_Oi+aikoja!_9052

Puppa J

Oi aikoja

Roihis Musica, 2009

HERO

Ville Ojanen

Hero

2009

Asa_-_Terveisiä_kaaoksesta

ASA

Terveisiä kaaoksesta

2007

1751755

ASA

Loppuasukas

2008

momoiso

Momo Cat

Rocky Road

Fat Belt Records, 2008

artworks-000003448187-wcz0tr-t500x500

Freepoint Crew

Tailor-Made

Chess Piece Records, 2008

0000159068_10

Superchrist

Surfing The Zeitchrist

Disco Blanco Records, 2007

zencd2106

Piirpauke

Kalabalik

2006

Bad+Jazz+bad_jazz_fredator

Fredator

Bad Jazz

Suomen Musiikki, 2010